Vuoden 1910 tienoilla keskusteltiin Kulloon seudulla paljon paloturvallisuudesta ja päätettiin perustaa toimikunta suunnittelemaan palokunnan perustamista. Tomikuntaan valittiin Hugo Stewen-Steinheil Karlebystä, C.G Wrede Kilpilahdesta, Torsten Numelin Brasaksesta, Carl Frankenhaeuser Kulloosta sekä muutama muu henkilö, joiden nimet ovat jääneet unholaan.

17.4.1911 pidettiin Laversissa, Kulloossa kokous, jossa päätettin perustaa
Kullo-Åminsby Frivilliga Brandkår (Kulloo-Åminsbyn vapaaehtoinen palokunta). Sen tehtäväksi tuli "Suojella Kulloon, Åminsbyn, Karlebyn, Mickelsbölen, Kullo Nybyn ja Kilpilahden
asukkaita tulen vaaroilta". Palokunnanpäälliköksi valittiin Torsten Numelin.

Palokunta jaettiin neljään komppaniaan. Alussa oli kaksi suurta hevosvetoista paloruiskua,
jotka säilytettiin kumpikin omissa ruiskuhuoneissaan Åminsbyssä ja Nybyssä.
Vuonna 1913 ostettiin vielä yksi "neljän miehen kylä-ruisku" eli
miesvoimin pumpattava vesipumppu.

Ensimmäinen moottoriruisku hankittiin 1938. Melko pian sen jälkeen ostettiin ensimmäinen käytetty kuorma-auto. Sodan syttyessä kumpikin joutuivat mukaan rintamalle. Sieltä palattuaan auto
oli niin huonossa kunnossa, että se piti korvata toisella käytetyllä kuorma-autolla. Toinen moottoriruisku hankittiin vuonna 1958. Vuonna 1962 palokunta sai säiliöllä varustetun paloauton, mutta 1971 se vaihdettin uudempaan autoon jossa oli kiinteä vaahtosäiliö, olihan lähialueelle tullut suuri öljy- ja kemian alan jalostamo, jonka lisäturvana palokuntamme toimi aina nykyhetkeen asti.

Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana oli suunnitteilla rakentaa oma paloasema, mutta sen sijaan vuonna 1916 palokunnasta tuli osa-omistaja rakennukseen, josta sittemmin tuli seurantalo Byagård. Palokunta luopui osuudestaan, kun sai oman talonsa vuonna 1960. Talon rakennutti Porvoon maalaiskunta rakennusmestari Ulf Mickelssonin johdolla. Tontin lahjoitti Kulloon kartano ja paikalliset maanomistajan lahjoittivat puutavaran,

Nimi Kulloo-Åminsby FKB lyhennettiin muotoon Kulloo FBK vuonna 1956.

Keväällä 1997 perustettiin Kulloon VPK:n ensivasteyksikkö, mikä tarkoitti ensiapukoulutettua miehistöä hälytettäväksi onnettomuus- tai sairaustapauksissa antamaan ensiapua ennen varsinaisen kunnallisen ambulanssin saapumista. Toiminta loppui 2010-luvulla kun ambulanssien määrä itäudellamaalla kasvoi.

Viimeisin iso paloauto hankittiin 1999 ja se oli käytössä vuoteen 2018 asti.

Viime vuosina jäsenistön määrä on vähentynyt ikääntymisen myötä ja nuorten lähtiessä opiskelemaan, joten varsinkin päiväsaikaan hälytyksiin on ollut mahdotonta saada riittävästi miehistöä mukaan. koska kaikilla on päivätyö muualla.

Vuonna 2017 palokunnalle tuli vielä 16 hälytystä erilaisiin tehtäviin, mutta koska päivähälytyksiin ei pystytty vastaamaan, Itä-Uudenmaan pelastuslaitos irtisanoi palokunnan sammutus-sopimuksen 31.12.17.

Vanhasta tottumuksesta palokunta hälytettiin matkaan viimeisen kerran vielä 1.1.2018 klo 9:00 Gumbostrandin koulupaloon johon luonnollisesti lähdettiin vahvuudella 1+4 toistaiseksi viimeisen kerran täyttämään velvollisuutta pelastustoimelle.

-------------------------------------------------------------

Kring 1910 diskuterades brandskyddet i Kullo trakten och en kommitte tillsattes för att utarbeta stadgar för en brandkår. I den valdes Hugo Stewen-Steinheil från Karleby, C.G Wrede från Sköldvik, Torsten Numelin från Brasas, Carl Frankenhaeuser från Kullo och några andra personer.

17.4.1911 hölls på Lavers i Kullo et möte, där man beslöt att grunda Kullo-Åminsby Frivilliga Brandkår. Uppgiften skulle vara att "värna Kullo, Åminsby, Karleby, Mickelsböle, Kullo Nyby, Sköldvik jämte närmaste omnejd mot eldfara". Till kårchef nämdes Torsten Numelin.

Kåren delades i fyra kompanier. Vid starten hade den två större handsprutor, som förvarades i var sit spruthus i Åminsby och Nyby År 1913 köptes en 4 mans byalagspruta och senare skaffades två sprutor till.

Den första motorspruta köptes år 1938 och kort efter det skaffades den första bilen, en begagnad lastbil. När kriget bröt ut, rekvirerades både bil och spruta av försvarsmakten. När de kom tillbaka, måste bilen ersättas med en annan begagnad lastbil. En ny motorspruta skaffades år 1958

År 1962 fick brandkår en brandbil med vattentank som byttes år 1971 ut mot en annan som var fördsedd med skumtank för de kemiska industriers skul som fanns i närheten.

Under kårens första år hade man planer på att bygga ett eget brandkårshus, men år 1916 blev kåren i stället delägare i det hut som i ombyggt skick blev förenungslokalen Byagården år 1920. Brandkåren avstod emellertid från sin del, när den fick ett eget hus år 1960. Det byggdes av Borgå landskommun enligt byggmästare Ulf Mickelssons ritningar. Tomten donerades av Kullo gård och virke samlades in bland skogsägarna. Här inrymdes brandbilens garage, slangtorn, verkstadsutrymmen, vaktmästarebostad och klubbrum.

Namnet Kullo-Åminsby FBK förkortades 1956 till Kullo FBK.

Våren 1997 startade i Kullo delvårdsenhet som innebär att grupp rycker ut vid olyckor och sjukdomsfall antingen med brandbil eller manskapsbil att ge kompetent förstahjälp före ambulansen kommer. Detta slutade vid 2010-talet.

Under de senaste åren har antalet medlemmar minskat. och speciell för alarm under dagen har det varit omöjligt att få tillräkligt många medlemmar med. I 2017 fick brandkåren alarm ännu 16 gånger till olika uppgifter, men det fanns inte tillräkligt med besättningar i dagtidslarm och pga detta avslutade Räddningsverket i Östra Nyland släckningsavtalet 31.12.2017.

Brandkåren kallades ännu med 1.1.2018 kl 9 till Gumbostrand skolbrand, och vi gick med manskapsstyrkan 1 + 4 ännu en gång till.